torstai 4. helmikuuta 2016

Jos Voldemort olisi kuolematon...

Useimmat aikuiset tajuavat, että ikuinen elämä - jos ei pystyisi kuolemaan luonnollisesti eikä tulemaan tapetuksi millään tavoin - olisi lopulta liian tuskallista kestettäväksi. Jatkuvasti kokisit kaiken sinulle rakkaan kuolevan, samalla kuin itse joutuisit jatkamaan. Uudestaan ja uudestaan. Ja, joutuisit elämään aina vain nopeammin kuolevalla/muuttuvalla maapallolla.

Kuolemattomuus ei välttämättä säästä ruumiinvammoilta. Entä jos menettäisitkin kaikki neljä raajaasi jossain vaiheessa? Ja vaikka pysyisitkin yhtenä kappaleena kaiken aikaa, lopulta et ehkä enää keksisi inspiroivaa tekemistä etkä varmasti muistaisi elämääsi satoja, tuhansia, miljoonia, biljoonia vuosia taaksepäin. Varmasti lukemattomia kallisarvoisia muistoja katoaisi.

Mutta Tom Valedro Jr. ei ollut kuin kaikki muut. Hän vaikutti syntyneen ilman empatiakykyä, eikä ymmärtänyt rakkauden käsitettä. Luulen, että hän syntyi psykopaattina ja lopulta tilansa pahentui (sillä psykopaatit kyllä ymmärtävät tunteiden käsitteet - eivät vaan kykene tuntemaan niitä itse.) Toki Valedron rakkaudeton lapsuus varmasti vaikutti hänen kykenemättömyyteensä ymmärtää rakkautta. Mutta epäilen, ettei hän olisi kyennyt tuntemaan rakkautta muutenkaan, huomioon ottaen empatiakyvyn puutteen ja että...

...hän ilmeisesti pelkäsi kuolemaa syvästi jo hyvin nuorella iällä. Mikä johti loputtomaan kuolemattomuuden jahtaamiseen. Antoi itselleen jopa aliaksen (Voldemort) mikä tarkoittaa "kuoleman lento", ja nimesi seuraajansa "kuolonsyöjiksi".

Epätoivoisessa kuolemattomuuden tavoittelussaan hän teki jotain mitä useimmat ihmiset eivät osaisi edes ajatella; hän kirjaimellisesti repi sielunsa palasiksi ja talletti nuo palaset erilleen toisistaan, pois omasta kehostaan... Ei kahteen, ei kolmeen, neljään...vaan seitsemään osaan. Ja lopulta vahingossa kahdeksaan osaan. Tai yhdeksään, en tiedä mikä sielunpalanen se oli joka joi yksisarvisen verta Kielletyssä Metsässä ja myöhemmin oli epämuodostuneen vauvan näköinen mötti jonka Matohäntä heitti noidanpataan luodessaan hänelle uutta kehoa...

Oli mikä oli, ensimmäiseen velhosotaan mennessä hänen sielunsa oli todennäköisesti niin monena palasena ettei hän kyennyt enää tuntemaan onnellisuutta tai rakkautta, tai mitään muutakaan vahvan positiivista tunnetta. Ja Toiseen Velhosotaan mennessä hän oli hädin tuskin ihminen lainkaan..

Joten...Mitä jos Voldemort olisi onnistunut haalimaan omistukseensa kaikki kolme Kuoleman Varjelusta kerralla ja täten muuttunut todella kuolemattomaksi?

Mitä hän olisi tehnyt tajuttuaan että hänen tavoitteensa, elinikäinen unelmansa, puhdistaa maailma jästeistä ja jästisyntyisistä velhoista/noidista on yksinkertaisesti mahdotonta? (Väestönkasvun vauhti ja maailman väestömäärä jo valmiiksi 1900-luvun lopulla oli aivan liian suuri moisen tavoitteen onnistumiseen.)

Entä yleisesti, olisiko hän koskaan kyllästynyt tappamiseen, kiduttamiseen ja ihmisten elämän kontrollointiin? Meinaan, ennemmin tai myöhemmin häneltä loppuisi maailma jota valloittaa ja ikuisuus on hirveän pitkä aika tehdä vain yhdenlaista asiaa. Vaikkei hän pystykään tuntemaan positiivisia tunteita, hänellä saattaisi silti yhä olla ihmisen luontainen halu kehittyä ja oppia, tehdä uusia ja erilaisia asioita elämänsä aikana. Vaikka hyvisten armeijat jatkuvasti yrittäisivät vallankumousta, ennemmin tai myöhemmin hän oppisi tuntemaan heidän kaikki temppunsa - samalla tietäen etteivät he kuitenkaan koskaan onnistuisi tappamaan häntä koska ainoa keino kuolla olisi vapaaehtoisesti luopua vähintään yhdestä Varjeluksesta. Paitsi tietysti Seljasauvan voisi kaksintaistelussa voittaa, mutta Voldemortin taidoilla sen todennäköisesti voittaisi saman tien takaisin tai jatkaisi kyseisen sauvan veristä historiaa.

Jos Voldemort olisi väsynyt tuohon, mitä hän olisi tehnyt sitten? Olisiko hän vihdoin ollut valmis kuolemaan? Vai yrittäisikö hän löytää keinon laittaa sielunsa takaisin kokoon, jotta tuntisi edes jotain enemmän, niin vähän kuin ehkä alunperinkään tunsi? (Itse en tosin usko, että sielunkokoaminen olisi mahdollista minkäänlaisen taikuuden avulla.)

Kadehtisiko hän kaikkia muita ihmisiä, jotka hänen tyrannihallituksesta huolimatta yhä omaavat tunteet jotka täyttävät olemassaolon ja ovat jotain mitä antaa muille - eli kaikkia ihmisiä joilla on yhä syy elää?
Olisiko Voldemort luonut oman henkilökohtaisen Helvettinsä?

Vai
olisiko hän jo niin täydellisesti unohtanut millaista on tuntea, ettei hän enää kaipaisi sitä?
Olisiko hän muuttunut niin tyhjäksi, ettei edes välittäisi siitä miten häntä ei pystytä kunnolla haastamaan? Toki maailmaan on syntynyt ja syntyisi aina välillä uusia velhoja ja noitia jotka osoittautuvat erityisen vahvoiksi taikuudessa, mutta toisin kuin yhdelläkään heistä, Voldemortilla olisi ollut sadoista miljardeihin vuosiin haalia tietotaitoa pimeästä taikuudesta - ollen ehkä lähes mahdotonta kenellekään todella tarjota haastetta taistelussa. Olisiko hän etsinyt keinoa tuhota maailma, väsyttyään sen hallitsemiseen? Pitänyt itseään jumalana ihmisten keskuudessa?

Millainen
maailma olisi, jos mikään näistä olisi tapahtunut - ottaen huomioon että Luontoäiti itse on hitaasti mutta varmasti kuolemassa ilmastonmuutoksen ja jatkuvasti kasvavan maapallon ylikansoituksen takia?

Mitä jos Voldemort olisi kuolematon?

Musta olisi kiehtovaa lukea hyvin pohdittu ja huolella kirjoitettu fanfiction-tarina tästä aiheesta. Myös Harry Potter-foorumiroolipeli tällaisella asetelmalla olisi kiintoisa, mutta toisaalta ei ehkä lopultakaan toteutettavissa tai ainakin se vaatisi todella huolellista suunnittelua. Sillä siinä menisi nopeasti pelaamisen ilo jos yksi hahmo on noin rajusti ylivoimainen kaikkiin muihin verraten.

10 kommenttia:

  1. Ompas mielenkiintoinen blogi!♥ Potter on lempi kirjojani/elokuviani♥♥ liityn oitis lukijaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos! :D Ihanaa saada lisää lukijoita! :) <3

      Ja kiitos kaikille jotka lukevat tätä, listattuna seuraajana tai muutoin! :)

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos! :)

      On taas vierähtänyt aikaa tämän jälkeen, mutta mielessäni pidän koko ajan ja pohdin mistä seuaavaksi kirjoittaisin. ^^

      Poista
  4. Hyviä pohdintoja. Voldemort on kyllä kiinnostava hahmo ja hänen motiiveitaan on mielenkiintoista pohtia. Itse olen miettinyt myös sitä, miksi hän kannatti niin kiivaasti puhdasverisyyttä ja piti puhdasverisiä ainoina "oikeina" velhoina ja noitina, vaikkei ollut itsekään sellainen, sillä hänen isänsähän oli jästi? Johtuiko se ihan puhtaasti traumaattisesta lapsuudesta jästien orpokodissa ja katkeruudesta perheensä hylännyttä jästi-isää kohtaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :)

      Joo, näkisin että mainitsemasi seikat on suuria vaikuttajia asiaan. Mutta myös se että hän Tylypahkaan päästyään varmaan tutki sukutaustojaan ja sukunsa sisäsiittoisuus puhdasverisyyden nimessä saattoi vaikuttaa asiaan myös eli hän omaksua sen herkästi tuon kaiken mainitsemasi myötä. Se että hän syntyi psykopaattina (eli kykenemättömänä tuntemaan empatiaa yms.) todennäköisesti myös teki osansa, kun häntä tuskin heilautti mihinkään suuntaan muiden velhojen ja noitien näkökulmat ja tunteet asian suhteen.

      Poista