Pidän näistä taskukokoisen konsolin versioista paljon enemmän kuin muista, koska grafiikat on enemmän silmäämiellyttävät kuin esimerkiksi Playstation 1:llä ja 2:lla, toki käsikonsolin rajoitteet huomioon ottaen grafiikat eivät ole hulppeat mutta suhteellisen hienot & henk.koht. pidän enemmän niistä kuin Playstationin ekojen mallien grafiikoista - etenkin hahmojen itsensä suhteen.
Ja koska tasohyppely on mielestäni helpompaa GBA:n kamerakulman kanssa kuin Playstationin 3D-kameran. Uudempien pelikonsolien versioista en tiedä, kun en ole niihin koskenutkaan. (En pelaa Playstation 2-konsolia uudempia.) Lisäksi GBA:lla ei ole latausaikoja eikä tarinapätkiä joita ei voi ohittaa. Siis kaikin puolin mukava ja sujuva pelikokemus.
(Muutenkin suosin 8-bittisiä ja 16-bittisiä pelejä; jälkimmäiset ovat yleensä nätin näkköisiä ja mielestäni videopelin pitää näyttää videopeliltä eikä live-action-elokuvalta. Ehkä mä oon vaan liian vanha arvostamaan realististen grafiikoiden hienoutta videopelimaailmassa. Samoin en käsitä online-pelaamisen vetovoimaa. Videopelit parhaimmillaan ovat just sillon kun niistä voi nauttia kaverin kanssa joka istuu siinä vieressä. Toki online-pelaamisessa pääsee pelaamaan ihmisten kanssa ympäri maailmaa, mutta silti. Kasvoin '80 ja '90-luvuilla enkä koskaan seurannut pelimaailman kehitystä Playstation 2:sta eteenpäin mikä varmasti vaikuttaa näkemykseeni.)
Viisasten kivi ja Salaisuuksien kammio ovat ainoat sarjasta jotka toimivat roolipelimäisesti ja painottavat avoimen maailman suht vapaasti tutkimiseen juonen etenemisen ohella/lisäksi. Ovat tasohyppelyä ja ongelmanratkaisua. Muut pelit sarjassa ovat enemmän toiminta/taistelupainotteisia. VK:ssa ja SK:ssa seikkailu painottuu Tylypahkan kouluun ja sen maille eli pelaaja pääsee tutkimaan Tylypahkaa, suorittamaan erilaisia tehtäviä ja oppitunteja sekä tietysti elämään kirjan/elokuvan juonen jota kumpikin peli seuraa hienosti joskin taskukokoisen konsolin rajoitteista johtuen yksityiskohtia vähemmän merkittävissä kohdissa on jouduttu soveltamaan.
VK:n grafiikat eivät ole yhtä hyvät kuin SK:n, mutta silti ihan kivannäköiset, ja Tylypahka näyttää aivan erilaiselta kuin seuraavassa pelissä. Mutta se on hyvä vain, eipähän pääse kyllästymään maisemiin. Tylypahka ei pohjapiirrokseltaan näytä kummassakaan pelissä yhtään samalta kuin elokuvissa, eikä muutenkaan kovin realistisesti suunniteltu mutta silti todella mielenkiintoista ja hauskaa tutkia. Pelasin SK:n läpi ensin joten kerron siitä ekaksi.
Salaisuuksien kammio alkaa Viistokujalta jossa nostat ensin rahaa Irvetasta ja sitten käyt ostoksilla erinäisissä puodeissa. Tässä on useita "päätehtäviä" jotka edistävät juonta ja lisäksi lukuisia "sivutehtäviä" joita ei ole pakko suorittaa mutta pidentävät peliaikaa huomattavasti ja ovat hauskoja ja tarjoavat hyödyllistä tietoa. Pelin aikana puhut eri hahmojen kanssa, (dialogi-laatikot ilmestyvät eli kukaan ei kirjaimellisesti puhu ääneen), automaattisesti kun saavutat päätehtävän ja joissain paikoissa voit jutustella sivuhahmojen kanssa huvin vuoksi. Joskus ne sanovat jotain hupaisaa, joskus jotain hyödyllistä ja joskus taas eivät juuri mitään ja sitä ihmettelee miksi ne edes on laitettu peliin.
Viistokujan jälkeen pyörit hetken Vuotavassa Noidankattilassa ja loput pelistä seikkailet Tylypahkassa ja sen mailla. Lukemani mukaan ensimmäisen lentotunnin vai oliko se lentoharjoituksen lähtölaskennan aikana on mahdollista aktivoida "huijaus-valikko" jonka kautta pääsee mm. takaisin Viistokujalle. En ole vielä kokeillut, ja siinä onnistuminen kuulema vaatii täydellistä ajoitusta napin painamisessa. Mutta Tylypahkassakin riittää paljon tekemistä ja viihdykettä ja ei ole mahdollista jättää Viistokujalle tai Noidankattilaan mitään tärkeää pelin läpäisyn kannalta.
Tylypahkassa pelaat läpi kirjan/elokuvan juonen tärkeimpiä tapahtumia, sekä kohtaat muutaman kerran räyhähenki Riesun jota elokuvissa ei edes näytetty. Yhdessä vaiheessa sinun täytyy taistella Riesua vastaan jotta saisit tarvitsemasi loitsun. Loitsuista puhuen, tässä pelissä niitä on kuusi ja jokaista niistä pääsee käyttämään ihan mukavan usein. Kaksi loitsua opit professorin antamaan haasteen kautta, ja muut saat keräämällä suklaasammakko-kortteja tai Riesun luovuttamana. Suklaasammakko-kortteja keräämällä saa muitakin palkintoja, korttisarjoja on viisi erilaista. Lisäksi keräät suklaasammakoita, karkkipapuja, ja erinäisiä muita velhoyhteiskunnan herkkuja joko terveytesi hyväksi tai jotain palkintoa varten. Ja velhorahoja jotta voit ostaa Weasleyn kaksosilta mm. hajupommeja ja muita vihollisten harhautukseen käteviä pilavälineitä.
George Weasley antaa sinulle neljä pavunkeräyshaastetta jotka suoritettuasi hän antaa sinulle neljä salasanaa joiden avulla pääset liikkumaan Tylypahkassa nopeammin. Tylypahkassa ja sen mailla kohtaat monenlaisia otuksia ja erilaisia ongelmanratkaisu/palapelimäisiä haasteita. Huispaustakaan ei ole unohdettu, eteneminen oikeastaan vaatii kaksi harjoitusta ja yhden ottelun mutta ne eivät ole liian vaikeita. Mukana on myös muutama hiiviskely-tehtävä. Lukuvuoden aikana voit saada ja menettää tupapisteitä, mutta vain jäämällä kiinni yöllä hiiviskelystä ja parin loitsuhaasteen yhteydessä sekä lentotunnin jälkeen jos lentää erityisen hyvin. Itse en niistä niin välitä joten Luihuinen on aina voittanut Tupapokaalin mun peleissä.
Kaikki sata punaista papua löytyy Tylypahkan linnasta tämän GBA-pelin sisällä, mutta jos haluat viimeisen suklaasammakko-kortin niin sinulla pitäisi olla GBA-konsolin ja tämän pelin lisäksi myös GameCube-konsoli, tämä peli sille, ja linkkikaapeli jolla yhdistää ne. Ei ole rahan ja vaivan arvoista sillä kyseisen korttisarjan täyteen kerääminen ei avaa mitään kummoista palkintoa. Sai kai sieltä GameCube-linkin kautta jotain muutakin mutta ei tosiaan mitään erityistä. En kokeillut itse, kun en omista mitään noista tarvittavista vaan luin netistä. (Pelaan näitä Nintendo DS Lite-konsolillani.)
Olen pelannut tämän kaksi ja puoli kertaa, mutta en ole vielä keksinyt miten avataan ovi Suuren Salin perällä. Katsoin netistä sen GameCube-linkitysjutun eikä se vaikuttaisi liittyvän kyseiseen oveen mitenkään. En löydä sen oven avaamisesta mitään tietoa Googlella joten se on aikamoinen mysteeri ja alan epäillä että se on siinä vain kiusaksi. Tosin, kartasta katsoessa sen takana on pieni pätkä käytävää mikä antaa ymmärtää että se johtaa kyllä johonkin ja se on ulkoisesti ihan samanlainen kuin muutkin aluksi lukossa olevat ovet jotka myöhemmin aukeavat. Mutta kun...Tämä peli on jo jotain 15 vuotta vanha! Luulisi nyt edes jonkun tähän mennessä keksineen miten se aukeaa jos se on tarkoitettu aukaistavaksi?
Kaikenkaikkiaan tämä on koukuttava ja viihdyttävä peli joka kestää useamman pelikerran, mutta verrattain paljon yksinkertaisempi, helpompi ja vähemmän realistinen kuin edeltäjänsä.
Viisasten kivi toimii samalla pelitekniikalla, mutta on mun mielestä paremmin toteutettu. Tämä alkaa Tylypahkasta, mutta Viistokujalla käydään kuulema myöhemmin. Ainakin usean GBA-versiolle omistetun vinkkisivun mukaan. Se ja tuo myöhemmin mainitsemani vaihtokauppaus saattaa olla mahdollista vain sillä linkkikaapelilla, mikä on näin sivumennen mainiten mielestäni aika törkeä temppu pelisuunnittelussa koska ei kaikilla ole varaa kahteen eri konsoliin, plus peliin plus kaapeliin, tai tunne jotakuta jolla on GameCube. Varsinkaan lapsilla. Etenkään nykyään kun GameCube on pian retro konsoli.
Tässä pelissä taikajuomia ei vain oteta pulloon valmiista noidankatti6lasta kuten SK:ssa vaan ainekset kerätään itse liemituntia varten. Ja Harry ei vain nosta loitsukirjaa ja välittömästi osaa loitsua jota sitten haasteen kautta harjoittelet...vaan loitsun oppiminen vaatii hieman yritystä pelaajalta itseltäänkin ja vasta sitten pääsee harjoittaan sitä haasteen kautta. No, tavallaan. Huomasin että ei ole mikään pakko onnistua seuraamaan professorin sauvanheilautuksia oikein, loitsun oppii joka tapauksessa. Ainoa etu oikein tekemisestä on että siitä saa tupapisteitä. Tupapisteitä saa myös muista onnistumisista oppitunneilla.
Tässä pelissä tupapisteitä voi menettää yöllä tai kielletyssä paikassa hiiviskelemisestä kiinni jäämisellä, mutta lisäksi jos heität loitsun professoriin tai valvojaoppilaaseen. (SK:ssa ne eivät reagoineet siihen mitenkään.) Tai toiseen oppilaaseen ja joku edellämainituista sattuu näkemään sen. En tiedä mitä tapahtuu jos sinulla ei ole tupapisteitä joita menettää, mutta uskoisin että jos ei muuten niin ainakin konsolin rajoitteiden takia menetät silti vain tupapisteitä. Tosin, tupapisteillä ei oikeasti ole merkitystä koska kuten kirjassa ja elokuvassa lopussa rehtori Dumbledore antaa joka tapauksessa tarpeeksi lisäpisteitä Rohkelikon voittoon. Että käytännössä pelin aikana kerätyillä ja menetetyillä on väliä vain jos ehdottomasti haluat voittaa Luihuisen omin taidoin eikä kirjan juonen avulla. Siltä kannalta tupapisteiden keräyksen ja menettämisen mahdollisuuksien monitahoisuus tässä on mukava elementti.
Yllätyin iloisesti että tässä pelissä on myös oikeasti ääniä ja äänitehosteet ovat paremmat kuin SK:ssa. Suurimmaksi osaksi edelleen vain puhelaatikot, mutta Harry mm. huudahtaa loitsun ääneen aina kun heität sen ensimmäisen kerran valinnan jälkeen, mikä on hyvä koska loitsun vaihtaminen tapahtuu yhden napin painalluksella mikä aiheuttaa usein vahingossa vaihtamista. SK:ssa se on paremmin säädetty, siinä loitsun vaihtaminen vaatii samaan aikaan toisenkin napin painamista. Anyway, VK:ssa kun putoat johonkin niin Harry huutaa "Aaaaaaaagh!" Ja aina kun sattuu niin "Ouch!" Ja kun menninkäinen puree Harrya, kuuluu "Rousk!" Tässä on paljon erilaisia kivoja ääniutehosteita ja tosiaan hieman tuota Harryn puhettakin. En ole varma onko Harryn äänenä Daniel Radcliffe, mutta ainakin poika kuulostaa hyvin samalta.
SK:ssa Tylypahka oli lähes täysin hylätyn oloinen, kohtasit Riesun lisäksi välillä vain Ronin ja Hermionen sekä henkilökunnan jäseniä. Ja tietysti Malfoyn silloin kun ongit tietoja Luihuisen perillisestä monijuomaliemellä Goyleksi naamioituneena. VK:ssa sen sijaan käytävillä ja luokkahuoneissa liikuskelee muitakin satunnaisia oppilaita joiden kanssa voit jutella, ja kai ehkä myöhemmin pelissä tehdä vaihtokauppaa niiden ja henkilökunnan jäsenten (tai ainakin vahtimestari Voron) kanssa.
Lentotunti ja huispausottelu on tässä hauskempaa kuin SK:ssa, koska tässä ei lennellä vain rinkien läpi ja huispausottelussa pystyy hallitsemaan luutaansa paremmin. Ja niitä on kolme. Oppituntejakin on enemmän. SK:ssa on vain muodonmuutokset, lentäminen ja loitsut - jokainen vain kerran. Tässä opiskelet niiden lisäksi myös ainakin Pimeyden Voimilta Suojautumista ja kasvitiedettä - osaa aineista useammin kuin kerran. SK:ssa on käytössä kuusi loitsua. Tässä pelissä niitä ei listata varastoluettelossa joten niitä oppii ehkä enemmän mutta luulisin että edes sen kuusi. En ole vielä pelannut tätä läpi, mutta ainakin muutama loitsu on eri kuin SK:ssa.
Tässä on ehkä vähemmän kerättäviä asioita, mutta toisaalta ne on paljon harvemmassa ja siksi niiden löytäminen tuntuu enemmän saavutukselta. SK:ssa tuntui että joka nurkan takana oli vaikka mitä kerättävissä. Hauskaa, mutta ei kovin haastavaa. Tosin, SK:ssa osa kerättävistä oli salakäytävien/seinien takana ja VK:ssa en ole törmännyt vasta kahteen salakäytävään joista toinen on pakollinen ottaa ja toinen on portaikko-oikopolku Rohkelikon tupaan. Toistaiseksi en ole löytänyt muita oikopolkuja kerrosten välillä. VK:ssakin keräät erikoisjuttujen lisäksi suklaasammakko-kortteja ja papuja, kiva ero papujen keräämisessä on että tässä Harry aina kommentoi miltä se maistuu. (Se käy ärsyttäväksi isojen konsoleiden versioissa koska kommentti on aina ääni eikä tekstilaatikko jonka voi silmänräpäyksessä sivuttaa.) Tässä pelissä pavut antaa terveyttä ja niitä tulee vastaan paljon useammin kuin muita keräilykohteita. Saat myös huilun Hagridiltä joka on lopultakin tarkoitettu Pörrön nukuttamiseen siinä vaiheessa kun lähdet pelastamaan Viisasten kiveä, mutta sitä käytetään myös ainakin yhteen muuhun tehtävään joka on mukavan erilainen kuin muut.
Pelin toteutus on siis ehdottomasti parempi VK:ssa, suurimmaksi osaksi. Visuaalisesti Tylypahkakin on värikkäämpi ja siksi mielekkäämpää katsella. SK:ssa se oli lähempänä elokuvan ruskehtavan ja vaaleanharmaan kiven värimaailmaa.VK:n koulu on realistisempi koska ainakin melkein kaikki vaarallinen mitä tulee vastaan on sellaista mitä siellä oikeastikin voisi kohdata, toisin kuin SK:ssa jossa Tylypahkaan on viljelty sadistisia ansoja ja kirveitä heiluttelevia haarniskoja...VK:ssa tosin hiiviskely-osuuksissa on aivan tolkuton määrä valvojaoppilaita per keeros mikä ei ole realistista. Mutta se tekee hiiviskelystä jännittävämpää.
Kartta on SK:ssa ehkä hieman parempi koska siihen on selkeästi merkitty missä itse sillä hetkellä olet ja sen mihin pitää mennä, sekä sen nimenomaisen alueen jossa sillä hetkellä olet. VK:n kartta ei näytä mitään noista vaan vain kunkin kerroksen yleispohjapiirroksen. Mutta toisin kuin SK:ssa tässä kartta on välittömästi selattavissa.
Tämä peli tuntuu pakottavan pelaajan kohti tiettyä etappia täysin vapaan liikkumisen sijaan, mutta tässä täytyy olla keino kiertää ne tai paljon salaisuuksia joita en löytänyt. Tai ehkä peli jatkuu vielä viisasten kiven pelastamisen jälkeenkin, olihan lukuvuotta vielä jäljellä. Koska olen jo mennyt Pörrön ohi mutta multa puuttuu yhä muutama kortti, yksi juoma, pari kurpitsapastya, ja koululla on lukuisia lukittuja ovia joiden taakse en ole päässyt näkemään mutta Harry huomioi ne.
Molemmat pelit on samalta yhtiöltä, en käsitä miksi ne riisuivat SK:n niin monesta kätevästä ja mukavasta yksityiskohdasta. Toki muutama merkittävä parannus pelattavuuteen myös tehtiin, mutta silti. Tietysti parempi ettei pelit ole liian samanlaisia. Kartan toteutuksen paremmuuden lisäksi yksi juttu minkä SK tekee ehdottomasti paremmin on että se tarjoaa ohjainten säätämisen mahdollisuuden. Eri toiminnot saa säätää haluamilleen napeille. Tässä VK:ssa ei saa vaan täytyy tyytyä siihen mitä pelinsuunnittelijat ovat päättäneet. Tämä tuottaa itselleni VK:ssa ongelman, koska SK:ssa vaihdoin niitä ja nyt sitten vahingossa heittelen loitsuja ihmisiin ja menetän tupapisteitä. Onneksi en välitä niistä kovinkaan paljon. :D
Yksi merkittävistä eroista SK:hon on että tässä saattaa jäädä taakse keräiltäviä asioita etkä enää pääse takaisin sille alueelle saman pelikerran aikana ellei peli sitten tosiaan jatku päätaistelun jälkeen. Samoin, kun Hermione opetti Alohamora-loitsun hän pyysi tekeen vielä toisenkin sauvanheilautussarjan jossa onnistumisesta olisi saanut palkkioksi jotain mutta mokasin enkä saanut enää toista tilaisuutta. Tuo toteutus on hyvä, koska se lisää uudelleenpelaus-arvoa.
Kumpikin peli on ehdottomasti pelaamisen arvoiset kenelle tahansa Harry Potter-fanille, mutta suosittelen Viisasten kiveä paljon enemmän kuin Salaisuuksien kammiota. Kummassakin on ihana Potter-maailman tunnelma ja Tylypahkan tutkiminen ja loitsujen käyttäminen on tosi hauskaa ja jokaista opittua loitsua pääsee käyttämään paljon. Mutta mielestäni Viisasten kivi on haastavampi ja monitahoisempi Potter-pelinä, tunnelmakin siinä on ehkä hieman enemmän pottermainen koska eri oppitunteja on enemmän ja koululla on muitakin oppilaita joiden kanssa jutella ja muutoinkin vuorovaikuttaa, ja tosiaan keräiltäviä asioita saattaa jäädä taakse mikä kaikki antaa huomattavasti enemmän uudelleenpelaus-arvoa. Väittäisin että jos haluat Potter-tunnelmaisen pelin jonka parissa rentoutua, pelaa Salaisuuksien kammiota. Jos haluat tosi Potter-tunnelmaisen pelin joka tarjoaa haastetta ja uutta pidemmäksi aikaa, pelaa Viiisasten kiveä.
Voit pelata kumpaakin näistä ilmaiseksi netissä emuloituina, sivustolla Play-Roms. Tai voit ladata ne ja tarvittavan emulaattorin tietokoneellesi, sivustolta Emuparadise. Kumpikin on turvallinen sivusto oman kokemukseni ja Norton virustorjunta-ohjelmani mukaan.
Jos haluat aidon pelikokemuksen, Game Boy Advance-konsoleita, Nintendo DS-konsoleita ja näitä pelejä löytyy hyvin eBaystä ja joskus Huuto.Netistä. Näitä pelejä myydään muutamalla eurolla, itse löysin ne eBaystä 11-13 eurolla sis. postikulut, kumpikin kokonaisena alkuperäispakkauksessaan ja ohjekirjan kanssa. Toki halvemmalla voi saada jos ei halua koteloa ja ohjekirjaa. Ohjekirja ei muuten ole lainkaan tarpeen pelin osaamisen kannalta, mutta itse olen vähän keräilijä joten mieluummin hankin kokonaisen pakkauksen.
