perjantai 3. helmikuuta 2017

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat - (elokuva, 2016)

Oletko lukenut Potter-kirjat mutta et liiemmin pitänyt Harry Potter-elokuvasarjasta? Ovatko Potter-kirjat tuntemattomia, ja elokuvasarja siksi hämmentävä koska se tehtiin kirjat lukeneelle fanipohjalle? Ihmeolennot ja niiden olinpaikat-elokuva on kuin toiselta planeetalta, ja saatat hyvinkin rakastaa sitä olit Potter-maailman fani tai et, olit lukenut kirjasarjan tai et!

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat-elokuva pohjautuu myös kirjaan, mutta vain pikku tietokirja/katalogi-vihkoseen joka kantaa samaa nimeä ja esiintyy Potter-universumissa mm. Tylypahkan koulun ensimmäisen vuosikurssin oppikirjana Pimeyden Voimilta Suojautumisen oppitunneilla. Koska se on lähinnä otuksia listaava tietokirja eikä tarinakirja, elokuvaan saatiin periaatteessa täysin päästä temmattu tarinapolku ja näin ollen sitä on täysin helppoa kenen tahansa katsojan seurata ja ymmärtää.

Siinä on kuitenkin mahtava pottermainen tunnelma. Minusta on selvää että kaikki tämän elokuvan tekemisessä mukana olleet laittoivat projektiin intohimonsa ja sydämensä - toisin kuin aiempaan Potter-elokuvasarjaan josta tuli melkoinen sekasorto. Ja toisin kuin Potter-elokuvasarjassa, tämän ja käsittääkseni seuraavatkin osat käsikirjoitti 100%:sti J.K. Rowling itse. Se myös näkyy, dialogeissa ja pikku yksityiskohdissa on tunnistettavissa Potter-kirjoista tuttu leikkisä tyyli joka kuitenkin viihdyttää kaikenikäisiä eikä vain lapsia.

Tarinapolku sisältää joitakin todella synkkiä puolia, paljon synkempiä ja aikuisempia kuin Potter-sarjan ensimmäiset kaksi osaa. Kerron niistä enemmän spoileri-osiossa tuolla alempana. Synkkien tarinapolkujen ystävänä pidin kovasti siitä että tämä elokuvasarja sijoitettiin 1920-luvulle, maailmanlaajuisen velhosodan kynnykselle ja todennäköisesti jatkuen sen vuosille ja että tällä kertaa sodan nostattamisen motiivi on jossain määrin samaistuttavampi kuin Voldemortin motiivi mikä oli silkka puhdasverisyyden ihannointi.

Vaikka tämä elokuva käsikirjoittajansa vuoksi on 100%:sti virallista canonia Potter-universumiin, henkilökohtaisesti miellän tämän uuden "prologi"-elokuvasarjan silti vain vaihtoehtoisena todellisuutena enkä suoraan kirjojen tarinaan yhdistyvänä. Koska kuten Pottermore-sivuston monet uudet infot, myös tässä elokuvassa esiintyy merkittävän suuria ristiriitaisuuksia Potter-kirjasarjan sisältöön nähden eikä siksi toimi täysin loogisena yhdistelmänä kirjasarjan maailmankuvaan. Tuostakin tarkemmin spoileri-osiossa tuossa alempana. Olen ollut intohimoinen ja syväluotaava Potter-fani jo helmikuusta 2004 ja minulle on todella tärkeää looginen ja kasassa pysyvä tarinapolku sekä universumi, mutta ristiriitaisuuksista huolimatta tämä elokuva on mielestäni aivan mahtava eivätkä ne häirinneet minua kaiken maagisuuden ja mielenkiintoisen tarinapolun keskellä.

Kuitenkin lopulta mikä tästä elokuvasta tekee minulle nautinnollisen Potter-fanina on Newt Scamanderin hahmo (jonka näyttelijäkin on loistavasti valittu!), jästihahmon tuominen päätarinapolkuun suureen ja merkittävään osaan (joka hahmo kaiken päälle on todella samaistuttava ja sympaattinen ja näyttelijävalinta mainio), sekä kiehtovuus jonka tuo 1920-luvun aikakausi sekä vaihtelu joka tulee USA:n taikayhteiskuntaan sijoittumisesta. Niin, ja se että Johnny Depp, yksi kaikkien aikojen suosikkinäyttelijöistäni, näyttelee yhtä päähahmoista. Ei tullut pieneen mieleenikään että Depp esiintyisi ikinä Harry Potter-universumiin sijoittuvassa elokuvassa, jostain syystä en vaan ikinä yhdistänyt häntä näyttelijänä Potter-universumiin, mutta nyt kun hän on ottanut roolin siinä...Se vaikuttaa täysin luontevalta ja mainiolta. Odotan innolla seuraavaa osaa kaiken tämän vuoksi!

Kaikki näyttelijät, no ainakin suuremman roolin omaavat, tässä osassa ovat loistavia ja sopivat hahmoonsa hienosti. En yleensä kauheasti kiinnostu romanttisista sivujuonista, mutta Jacobin ja Queenien orastava suhde on niin söötti että sitäkin on mukavaa seurata.

Ai niin, ja Newtin haisku on aivan ihana. Haluan sen lemmikikseni. :D Newt sai sen kyllä napattua kiinni tässä osassa, mutta toivon että sille annettaisiin samankaltainen rooli kuin oravalle Ice Age-elokuvissa.

Suosittelen lämpimästi tämän elokuvan katsomista kenelle tahansa fantasia-genren ystävälle, ja etenkin Potter-universumin faneille. Tavallaan tämä on hyvä elokuva Potter-universumin esittelyyn jollekulle joka ei sitä tunne - koska mitään ei tarvitse tietää ennestään jotta ymmärtää hahmot ja tapahtumat, ja koska Potter-universumin tunnelma on kohdallaan - mutta toisaalta kannattaa myös mainita että tämä elokuva sisältää merkittäviä ristiriitaisuuksia kirjojen maailmaan nähden eli että kirjoja lukiessa kaikki ei ole ihan samanlailla mitä elokuva antaa ymmärtää.

SPOILERS!!! SPOILERS!!! SPOILERS!!!

Jos et ole vielä katsonut tätä elokuvaa etkä halua suuria spoilereita sen hahmoista ja juonikuvioista, lopeta tämän merkinnän lukeminen tähän!



Tässä on siis muitakin synkkiä elementtejä kuin vain nouseva globaali velhosota. USA:n taikayhteiskunta on melko sairas. Siellä ilmeisesti tuomitaan kuolemaan (tai ainakin sellainen tuomio voi ilmeisen helposti onnistua vaikka se ei olisikaan täysin sääntöjen mukaista) suhteettomasti rikkeeseen nähden ja kaiken päälle ilman reilua oikeudenkäyntiä, ja vieläpä erityisen mielenvikaisella tavalla. Tavalla joka ei kirjaimellisesti likaa kenenkään käsiä vaan aivopesee tuomitun itsensä hyppäämään kuolemaansa. Joka vaikuttaisi olevan melko hidas ja kivulias myös. Kyseinen kohtaus jäi erityisen hyvin mieleeni siksikin että nainen joka käytännön kuolemantuomio-prosessia oli hoitamassa vaikutti siltä kuin olisi täysin OK asian kanssa, ellei jopa hieman nauttinut siitä.

USA:n taikayhteiskunta on myös karmea kontrollifriikki taikasauvojen suhteen, kieltää jästien kanssa sosialisoinnin/suhteiden muodostamisen täysin, ja omaa mielikuvituksettoman nimityksen ei-taikavoimaisille. Puhuin tuolla ylempänä jästihahmosta mutta USA:ssa häntä siis ei kutsuta jästiksi vaan...no, en nyt muista mikä sen sanan suomennos oli mutta englanninkielessä ei-taikavoimaisia kutsutaan siellä nimityksellä joka on yksinkertaisesti lyhennelmä sanoista "no magic" ("ei taikaa".) Vaikka USA:n taikayhteiskunta on vaihtelua ja omalla tavallaan mielenkiintoinen, minulle kiehtovampi ja paljon mielekkäämpi on Britannian taikayhteiskunta. Se tarjoaa paljon enemmän värikkäistä mahdollisuuksia fanfictioniin kuin USA:n. Toki nyt on ihan hauskaa viedä brittiläisiä velhoja ja noitia sinne vierailulle kokemaan kulttuurishokki.

Toinen merkittävä synkkä elementti on Obscurus/Obscurials. Obscurus on taikavoima-"kasvain" joka saattaa muodostua taikavoimaisen lapsen sisällä jos tämä tukahduttaa taikavoimiaan kokemansa pahoinpitelyn takia. Ja näitä yksilöitä kutsutaan nimellä Obscurial. Tuo kasvain on käytännössä negatiivista/pimeää taikavoimaa joka on tukahduttamisen vuoksi muodostunut lapsen sisälle ja joka lopulta hallitsemattomasti räjähtää ulos ja tuhoaa paikkoja ja saattaa tappaa kantajansa läheisyydessä olevan ihmisen. Yleensä se tappaa myös kantajansa ennen kuin hän ehtii täyttää edes kymmentä vuotta. Minusta oli hieman epäselvää miten tuo edes toimii. Hahmojen puheista käsitin, että se purkautuu kantajansa sisältä erillisenä mustana energiapilvenä, mutta sitten taas yksi Obscurial tässä elokuvassa pystyy hallitsemaan omaansa niin että hän itse muuttaa muotoaan kyseiseksi energiapilveksi ja halutessaan takaisin ihmismuotoonsa. Ristiriitaista ja ei mielestäni oikein sovi Potter-kirjojen maailmankuvaan/taikuuden sääntöjen joukkoon.

Mutta nähdäkseni suurin ongelma tuossa Obscurus/Obscurial-jutussa on valtava ristiriita kirjojen antamaan infoon lapsista ja vahinkotaioista. Kirjoissa lapset tekevät vahinkotaikoja nimenomaan koska he eivät pysty pidättelemään/tukahduttamaan taikavoimiaan silloin kun ovat todella vihaisia tai peloissaan. (Mitä lapsi olisi jos häntä pahoinpidellään mistään syystä!) Ja se kirjojen esittämä pidättely/tukahduttamis-kyvyttömyys on nimenomaan se looginen ja realistinen vaihtoehto, koska kirjojen maailmassa loitsujen tekeminen on vahvasti sidoksissa loitsijan tunteisiin ja niiden hallintakykyyn. Samalla kun luonnollisesti pienet lapset eivät vielä osaa eivätkä kykene hallita tunteitaan, etenkään pelkoaan ja vihaansa. Obcscurus/Obscurialien olemassaolo siis ei ole loogisesti mahdollista Potter-kirjojen maailmassa. Ihan jo itsessäänkään, mutta vieläkin huonommin kun elokuvaan lätkäistiin teinipoika joka muka pystyy hallitsemaan omaa obscurustaan vaikka käytännössä sen luulisi olevan vieläkin haastavampaa kuin yleisesti taikavoimien hallinta nuorella iällä...

Niitä ei myöskään mainita Ihmeotukset ja niiden olinpaikat-kirjan alkuperäisessä tai edes 2009-vuoden editioissa lainkaan. Se 2001-vuoden editio on universumin-sisäisesti kyseisestä kirjasta jo 52. editio ja se jota Harryn vuosikurssi käytti oppikirjana. Niitä ei mainita noissa, vaikka tämän elokuvan mukaan Newt oli kohdannut niitä jo kauan ennen kyseisen kirjan kirjoittamista. Mikä nähdäkseni kertoo sen että Rowling keksi Obscurus/Obscurialit vasta nyt ja pelkästään sillä motiivilla että tämän elokuvan juoneen saataisiin särmää ja vahvuutta koska eihän pelkkä taikaolentojen salkusta New Yorkin karkaaminen ja niiden jahtaaminen olisi yksinään tarpeeksi kantava juoni vaan elokuva tarvitsi jotain dramaattisempaa. Hän todennäköisimmin lisää ne nyt maaliskuussa 2017 ilmestyvään uuteen versioon Ihmeotukset ja niiden olinpaikat-kirjasta mutta se ei muuta sitä tosiseikkaa että ne eivät selvästikään kuuluneet hänen visioonsa kirjasarjan kirjoituksen aikaan.

Kuten monissa Pottermore-lisäyksissään, hän ei mielestäni taaskaan miettinyt loppuun asti eikä pitänyt huolta että lisäyksensä todella sopii alunperin luomaansa maailmaan eli kirjojen sisältöön. (Yksi kirkuva ristiriita tästä elokuvasta on myös se että Queenie pystyi lukemaan kenen tahansa ajatuksia ihan vain katsomalla kyseiseen ihmiseen yleisesti ja ilman minkäänlaista taikasanan ääneen lausumista. Kirjasarjassa taasen sen tekeminen vaatii joko taikasauvan käyttöä tai vähintään taikasanan ääneen lausumisen, riippuen miten voimallinen on ja joka tapauksessa vaatii katsekontaktin sen ihmisen kanssa jonka mieltä haluaa lukea. Queenien taito on miljoona mailia noiden rajojen ulkopuolella ja tekee hänestä aivan liian ylivoimaisen hahmon.)

Obscurus/Obscurialit ovat mielenkiintoinen lisäys ja toimivat hyvin tämän elokuvan maailmassa jos sen ajattelee itsenäisenä teoksena. Mutta olisin toivonut Rowlingin kehittäneen jotain muuta, pitäneen paremmin huolta että uudet visionsa sopivat hänen kirjojensa maailmaan. Koska valtaosaksi tämä elokuva on upea ja olisi ollut ihanaa voida yhdistää se kirjoihin ongelmitta, ilman tarvetta hylätä pois olennaisia elementtejä joko siitä tai kirjasarjasta.

Katsoin tämän elokuvan osittain kriittisellä silmällä, mutta silti nautin siitä valtavasti ja aivan varmasti ostan Blu-rayn aikanaan ja maksan leffalipun seuraavastakin osasta! Ylipäätään olen iloinen että saamme vihdoin huomattavasti laadukkaampia Potter-universumiaiheisia elokuvia. Näitä on tällä näkymin tulossa vielä neljä osaa, ja toivon että sarja osataan lopettaa ajoissa.

2 kommenttia:

  1. Todella hyvää pohdintaa ja mielipiteitä aiheesta! Aloitin blogisi seurailun vasta, ja tällä hetkellä AHMIN tekstejäsi, jotka ovat (anteeksi :D) *lähes* yhtä mielenkiintoisia ja mukaansatempaavia kuin Potter-kirjat itse :) Ihana blogi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, tuon isompaa kehua ei Potter-blogi voi saada enkä unissanikaan osannut odottaa moista. :D Olen tosi otettu tästä, siis lämmin kiitos sinulle ihan jo siitäkin että liityit lukijakuntaan. Kommenttisi myötä uusi vuosi alkoi täällä ihanasti. :) Pyrin päivittään tätä tänä vuonnaa useammin kuin viime vuonns.

      Poista